Takana oli viikkojen tiivis panostus: työssä liikkumista paikasta toiseen, työn ulkopuolella omien asiakkaiden tapaamisia, jokaisessa liikenevässä hetkessä opiskelua, ja lopulta viikonlopun mittainen pihavajaan sulkeutuminen etätenttiä tehden. Perhekin taitaisi välillä tarvita minua. Levoton lepatus oli hiipinyt kehoon, enkä pysähtynyt sitä kuulemaan, vaikka uni alkoi huonontua ja mieli olla kireä.

Kun tentti oli vihdoin palautettu, alkoi väsymys hiipiä näkyväksi. Silloin oli jo tilaa kuunnella sitäkin tarvetta, antaa itselle pari rauhallisempaa päivää. Lauantailounaan jälkeen mies vei lapset luistelemaan ja talo hiljeni. Vuode oli pehmeä ja lämmin, tietoisuus keinui unen ja valveen rajoilla, keho laskeutui lepoon ja mieli seurasi perässä. Joskus hetkikin riittää palauttamaan voimat.

Muutama päivä sen jälkeen iltakävelyllä: tahti oli vauhdikas ja mieli kulki matkoillaan. Päivä oli kulunut putkessa, ja vasta nyt oli hetki aikaa pysähtyä oman olon äärelle. Tunnustelin hetken kehoa, huomasin jännitykset ja eteenpäin puskemisen tilan. Mietin perhosta, joka äkkinäisin liikkein ja nopealla tahdilla lepattaa siipiään: samanlainen taitaa olla stressin olotila.

Pohdin levottoman liikkeen vastakohtaa ja mieleen nousi ajatus kotkasta, joka liihottaa letkein, suurin siivin välillä ilmavirran kyytiin antautuen. Jo tuon mielikuvan ajatteleminen hidasti tahtia kehossa, hengityskin rauhoittui kuin hidastetussa filmissä.

Tätä vielä opettelen: että päivien mittaan pysähtyisin huomaamaan, mitä minussa liikkuu. Onko suorittamisen tila jatkunut tauotta liian pitkään, jäänkö huomaamattani pidättämään hengitystä ja nostamaan hartioita korviin. Mitä palauttavaa tarvitsen kaiken innostavan tutkimisen ja intohimoisen tekemisen keskellä? Milloin on aika antaa tilaa turvajärjestelmän vahvistamiselle? Usein riittää jo syvä huokaus, ja hermosto rauhoittuu.

Että hetken ajan tuntisin vain hartioiden laskeutuvan, ja löytäisin yhteyden ytimeen, jossa tyyneys jo on. Jos siitä ei eksy liian kauaksi, on tie takaisin vain henkäyksen päässä.

 -Maria- 

Suoritusjärjestelmä on lienee aina jonkinlainen lievä stressitila, joka on myös normaali ja tarpeellinen osa elämää ajoittaisena. Se on intoa ja elannonhankintaa, innostumista ja tavoitteellista toimintaa, jota elämässä tarvitaan ajoittain paljonkin. Sen ansiosta saamme ravinnon, asumisen ja fyysisiä tarpeita täytettyä, toteutamme omia päämääriä ja intohimon kohteita, ja tunnemme itsemme tarpeelliseksi. Innostus tuntuu vireytenä ja keho on valmiina toimintaan. 

Jos tällainen tila kuitenkin jatkuu liian pitkään ilman palauttavia hetkiä ja turvajärjestelmän aktivoimista, se voi jäädä kehoon ja mieleen ylivireytenä, josta onkin hankalampi palautua. Se mikä innostaa toista onkin toiselle kuormitus. Ajattele tilannetta vertauskuvallisena: ikään kuin hermostosi olisi moottori, jota kaasutetaan jatkuvasti ylikierroksilla, tai kuminauha jota pidetään venyneenä niin kauan, että sen joustavuus ja palautumiskyky katoaa.

Suoritusten yhteydessä ja akuuteissa stressitilanteissa keho erittää stressihormoneja (mm. adrenaliinia ja kortisolia). Pitkittynyt suorittamisen tila (stressin kroonistuminen) alkaa näkyä erilaisina oireina, kun keho ja mieli reagoivat jatkuvaan valppaana olemiseen:

• univaikeudet (mieli käy kierroksilla yötä myöten ja keho seuraa perässä)
  
• ärtyneisyys, keskittymisvaikeudet, unohtelu
• jännittyneisyys, vaikeus rentoutua, vaikeus tehdä päätöksiä
• pitkittyessään stressi voi kääntyä uupumukseksi ja masennukseksi
• fyysiset oireet: mm. päänsärky, selkäkipu, vatsaoireet, sydämentykytys, rytmihäiriöt ja hikoilu, hengenahdistus, puristava tunne rinnassa, verenpaineen nousu, iho-oireet, toistuvat flunssat.

Uhkajärjestelmä onkin selkeä stressi- ja kuormitustila keholle ja mielelle. Myös sillä on tärkeä merkityksensä elämää ja turvaa säilyttävänä tekijänä, mutta vain lyhyinä hetkinä.

Turvajärjestelmä on tyyneyttä ja palautumista, lepoa ja hyväntahtoista oloa.

Palauttavia asioita voivat olla yksilöllisesti mm.

• luonto (liikkuminen luonnossa, mutta myös "metsäkylpy": makaaminen metsänpohjalla puiden latvojen keinuntaa katsellen - keho rauhoittuu, mieli seuraa perässä)
• liikunta (kehoa kuunnellen: kuormittavina kausina lempeää liikutusta, sillä jokainen kova urheilusuoritus on yksi stressitekijä lisää)
• musiikin kuuntelu, tanssiminen
• yhteys muihin: keskustelu ja huolien jakaminen, nauraminen ja ilo
• rentoutusharjoitukset, hyväksyvä tietoinen läsnäolo kaiken sen kanssa, mitä nyt jo on
• rukous tai muu hengellinen ulottuvuus, luottamus itseä suurempaan

Keho kyllä tietää, kun suorittaminen ja turvan tila ovat riittävästi tasapainossa. Kuuntele sitä herkällä korvalla.

Katso täältä koottuja harjoituksia rentoutumiseen, tietoiseen läsnäoloon ja itsemyötätuntoon:

https://tunteidentalo.cms.webnode.fi/harjoituksia/    

Lähteet:

Terveystalo: Stressi uuvuttaa ja altistaa muille mielenterveyshäiriöille. https://www.terveystalo.com/fi/tietopaketit/stressi/#Mitä%20stressi%20on? 

Duodecim: Stressin elivaikutuksien mittaaminen. https://www.duodecimlehti.fi/duo91828